Vanhat kunnon seikkailupelit

80/90-luvulla suositut seikkailupelit tuntuivat välillä olevan kuolemassa sukupuuttoon, mutta nykyään genre tuntuu voivan paremmin. PS Storen alennusmyynnistä nappasin pelattavaksi modernin klassikon, Daedalic Enterntainmentin scifiseikkailu Deponian.

Ikää Deponialla on jo viisi vuotta, mutta tämän genren pelit eivät niin herkästi vanhene käsiin. Olin jo pelannut Deponiaa aikaisemmin, mutta tietokoneella pelaaminen ei vain ole jaksanut innostaa enää nykyään.

Perinteinen seikkailupeli voi nykymaailmassa tuntua turhan hidastempoiselta, mutta kunhan vain jaksaa keskittyä, hyvät tarinat ja puuhastelu nappaavat mukaansa.

Pikkupoikina pelasimme veljeni kanssa sen aikaisia seikkailupelejä, Sierran Kings Questeja, Police Questeja ja suurinta suosikkiamme, Space Quest -sarjaa. Myös LucasArtsin Monkey Island ja Indiana Jonesit olivat kova sana.

Siperia opettaa – ongelmanratkaisua

Pelit olivat tietysti englanniksi, eikä asiaa ainakaan helpottanut, että Sierran vanhempia pelejä ohjattiin kirjoittamalla, eikä hiirtä naksuttelemalla. Tallennustila oli siihen aikaan sangen rajallinen, joten pelien kesto perustui enemmän vaikeuteen ja epäloogisuuteen kuin tekemisen määrään. Toki pelisuunnittelukin oli vielä alkeellista.

Pelien pelaaminen oli kuitenkin tavallaan oikein opettavaista, ei ollut internettiä, eikä oikein mitään muitakaan apuja. Ongelmat piti siis joko ratkaista itse tai olla ratkaisematta. Tämä johti siihen, että tuntitolkulla ravasi sitkeästi paikasta toiseen yrittäen kaikkea mahdollista ja välillä mahdotontakin.

Tunnen aika paljon ihmisiä, jotka ongelmien ilmestyessä nostavat kädet pystyyn ja joko jättävät asian siihen, tai odottavat, että joku muu tulee ja hoitaa tilanteen. Raivostuttavan vaikeat pelit kuitenkin opettivat, että jos haluaa päästä eteenpäin, on ratkaisua etsittävä niin kauan, että se löytyy.

Usein jäimme silti jumiin, mutta ei se ainakaan yrittämisen puutteesta ollut kiinni. Ja kun sitten joskus pääsi eteenpäin pitkän yrittämisen jälkeen, fiilis oli hieno.

Nykyään on onneksi netti, joka auttaa sekä peleissä, että muussakin elämässä, mutta sellainen tietynlainen yrittämisen meininki niistä ajoista jäi. Ja olihan se pelaaminen toki kivaakin, maisemat ja tarinat olivat jännittäviä – ne olivat suurin syy jatkaa eteenpäin, piti nähdä mitä seuraavaksi löytyy.

Nykyään ei enää aina löydy samanlaista kärsivällisyyttä, ainakaan pelien suhteen. Onneksi pelimekaniikka on kehittynyt, eikä tallennustila enää rajoita pelien pituutta samalla lailla.

Seikkailupelit ovat edelleen mukavia samasta syystä kuin ennenkin, ne vievät kaukaisiin paikkoihin ja kertovat kiinnostavia tarinoita. Ja toisin kuin yleensä, näissä peleissä ei ole kiire, aikaa on tutkiskella ja katsella ihan rauhassa.

Deponian saa pelattavakseen nykyään pikkurahalla, pelinä se on vähän kuin ristisiitos Monkey Islandista ja Space Questista – modernimmalla pelattavuudella tietysti. Vaikka genre onkin pitkälti nojannut hiiren naksutteluun, toimii Deponia mainiosti myös Playstationilla ja komeita maisemia katselee mielellään ison television ruudulta.

Kannattaa tutustua myös firman muihin tuotoksiin. Uusin julkaisu, Silence, näyttää sekin sangen mainiolta:

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: